-
Dunkirk: elokuvan ääni minussa
Christopher Nolanin Dunkirk on epäilemättä yksi tämän vuosikymmenen isoista sotaelokuvista. Menin katsomaan tällä nimenomaisella odotuksella kun olin kuullut melkoista kehumista luotettavilta tahoilta. Tulin kuitenkin positiivisesti yllätetyksi. Dunkirkin suuruus ei nyt tarkoitakaan Pelastkaa Sotamies Ryan -suuruutta, eeppistä kaikentietävyyttä viimeisimmän elokuvatekniikan avulla. Sotamies Ryanin unohtumattoman maihinnousukohtauksen suola oli äärimmäisen huolellinen, digiajan sosialistista realismia tiukkuva lähes täydellisyyttä hipova…
-
Marmorimies-matka puolaan ja muutenkin hyvä loma
Hyvä loma takana – työasioita koskeva amnesia peräti huolestuttavalla tasolla kaikki neljä viikkoa. Puolaan tuli vahingossa tehtyä Marmorimies-matka: ei enempää eikä vähempää kuin ne kaikki neljä kaupunkia joissa Wajda filminsä kuvasi: Gdansk, Varsova, Krakova, Zakopane. Marmorimiehen ääniraita: kun leffa alkaa niin tulee tunne että tämä on täydytty jälkiäänittää. Niin moderni, tai ajaton, on taustamusa. Auschwitz…
-
Läpi repaleisen loka- ja marraskuun
– no ei ne niin repaleisia olleet, mutta äärimmäisen täynnä tavaraa. On hieman haastavaa harrastaa pari kuukautta näyttelemistä ynnä musisointia niin taajaan, että on kuin tekisi kahta kokopäivätyötä. Nyt madallan silmäpusseja ja olen vähän viisaampi ensi keväänä. Coriolanusta vedetään Teatteri Kultsassa vielä ensi ja sitä seuraava viikko: varauksia on sikäli mukavasti, että näytellä kehtaa, mutta sekaan…
-
Härmä – melkoinen yllätys
En muista nähneeni aikuisiällä suomalaista uutta historiallista melodraamaa joka olisi temmannut näin mukaansa. Tempauduin tunteella Härmään. Jopa unohdin, että pääosaa näyttelee Mikko Leppilampi – jota minun luonnollisesti tulisi intellektuelli-minäkuvaa vaalivana ihmisenä vaalia inhokkina. JP Siili (ohjaus ja käsikirjoitus) tuntee Shakespearen kuningasnäytelmien peruskuviot yhtä hyvin kuin Boardwalk Empiren käsikirjoittajat. Puhumattakaan tietysti John Fordin ja Sergio Leonen…