Kolme asiaa, jotka mielessäni liittyvät omalta kulmaltaan kaikki netin käyttömahdollisuuksien menossa olevaan muutokseen – yhtaikaiseen lisääntymiseen ja kapenemiseen: (1) Facebookin uudet muutokset, (2) USA:n SOPA-laki ja (3) iPad. Netin anarkistinen luonne vähenee ja sen tarjoamat liiketoimintamahdollisuudet lisääntyvät.
Facebookin ulkoasu muuttuu viikon sisällä kaikkien käyttäjien kohdalla kohti perinteistä kotisivua. Yhä useammin rinnakkainen kotisivuratkaisu alkanee netin rivikäyttäjistä tuntua tarpeettomalta. Sisällön vaivaton lisääminen ja ennalta valitun kaveripiirin kanssa tapahtuvan täsmäkommunikointi on sosiaalisesti niin paljon palkitsevampaa kuin omalle kotisivulle tai omaan blogiin postaaminen. On helppoa unohtaa tai jättää pienelle painoarvolle se tosiasia, että kaikki Facebookin sisältö lakkaa olemasta omassa tekijänoikeudellisesssa hallinnassa sillä hetkellä kun se sinne klikataan.
Ja samaan aikaan toisaalla: USA:n lainvalmistelussa on viittä vaille hyväksyttynä SOPA-lainmuutos, joka laajentaa nettisivujen rikosoikeudellista vastuuta ja niiden riskiä joutua oikeudenkäynteihin syytetyiksi tai PayPalin kaltaisten suurten kaupankäynti-instrumenttien mustalle listalle. Kyseessä on eräänlainen USA-vetoisen kapitalismin vastine Kiina-vetoisen kapitalismin Kiinan Muurille:
Among numerous other issues, SOPA and its Senate counterpart, the PROTECT IP Act, would allow copyright holders to easily obtain court orders to stop US payment and ad providers from doing business with foreign sites, force search engines to block links to allegedly infringing sites, and require domain service providers to block domains of allegedly infringing sites from being accessible.
Tuntuu yhä enenevässä määrin siltä, että netti-infran ansaintalogiikkamahdollisuudet ja sanomisen sekä teknisen innovoinnin vapaus ovat toisensa poissulkevia kehityslinjoja.
Kolmantena asiana: iPadin käyttökokemus, jossa ”internetin vapauteen” tai muuhun nörtteilyyn liittyvät seikat eivät ole ennennäkemättömän sujuvaa käyttökokemusta häiritsemässä. iPadin myötä – ja sen paremmalla hinta-laatusuhteella rinnalle (ja ohi?) ponnistavien kilpailijoiden myötä – näyttää siltä, että eräs käyttökelpoinen ja suurelle yleisölle kelpaava ansaintalogiikka on vakiintumassa.
Kun (ensimmäistä kertaa vuosiin) maksan Hesaristani, tunnen saavani vastineeksi jotain käsinkosketeltavampaa kuin ennen. Lehden iPad-versio on enmmän ”käsinkosketeltava” tuote kuin mikään tietokoneella ja nettiselaimella toteutettava maksulehden versio; kaikki netin ilmaisvirran jatkeena jatkeena oleva maksullinen sisältö tuntuu enemmän tai vähemmän rahastukselta.
Entä innovoinnin ja sanan vapaus, ja avoimen lähdekoodin ynnä muun pidäkkeettömän crowdsourcingin (”yleisönosallisuuden”) menestymismahdollisuudet? iPad ja sen menestys on konkreettinen esimerkki siitä, että suunta on kohti sisällön kuluttamisen ja sisällöstä maksamisen helpommaksi tekemistä – määräyksillä standardoituihin infrastruktuureihin epäilevästi suhtautuvien vapauden vaalijoiden kustannuksella.