Visuaaliset mielikuvat ovat ajattelussa voimakkaita apuvälineitä.

Tasodiagnostinen, kolmiportainen ajatus neuroosin, rajatilan ja psykoosin välisestä suhteesta hahmottuu etäisyyksinä. Neuroosi on lähellä. Jossain kaukana, kauimpana, on kammottava psykoosin maailma. Jotkut onnettomat keikkuvat välimaastossa rajatilapersoonina.

Hulluuden erottaminen ja etäännyttäminen ”meistä terveistä” on epäilemättä ollut kipeän aikamme hengessä tarkoituskin: abstraktilla tasolla tehdään se, mikä konkreettisesti toteutettiin siijoittamalla keskusmielisairaalat kauas ”terveiden” asutuksista.

Wilfred Bionin psykoosikäsitys on toinen. Psykoosi on meissä jatkuvasti läsnäoleva elementti, arjessa mukana siinä missä uneksiminenkin. Me emme uneksi ainoastaan nukkuessamme.

Viimeisen parin vuoden ajan eräs johtoajatuksistani on ollut, että työelämän abstrakteja tukirakenteita (laadunhallinta, johtamisjärjestelmä, stragegiaprosessi, ymv.) saattaa olla hyödyllistä tarkastella Bionin psykoosikäsityksen valossa.