”Hankkeet, byrokratia ja liike-elämästä valunut puhe asiakkaista ja tuottavuudesta iskivät opettajaan kiinni kuin vaijerit ja vetivät kaikki pois sieltä, missä hän halusi olla eli luokkahuoneesta.” HS 8.2.2022. Tulee mieleen pari näkökulmaa: yhteiskunta- tai talouspoliittinen ja psykoanalyyttinen.
Yhteiskunnallisten ja taloudellisten trendien suunnasta ”liike-elämästä valunut puhe” kuvaa yksioikoisen tai kvantitatiivisen panos-tuotos -ajattelun valumista elämänaloille, jotka avautuvat vain kuvaamisen ja siitä seuraavan näkökulmasidonnaisen ymmärryksen kautta. Panos-tuotos -ajattelu luontuu sinne, missä asiat selittyvät määrällisesti hahmotettavien ja mitattavien syy-seuraussuhteiden kautta.
Tavarakaupassa asiakas on aina oikeassa, sosiaali- ja terveyspalveluissa tai kasvatuksessa kukaan ei ole aina oikeassa. Sote-piireissäkin kummallisimmat ajatuskuviot syntyvät usein siitä, että ei nähdä perustavanlaatuista eroa sotepalvelun asiakkaan ja kenkäkaupan asiakkaan välillä.
Psykoanalyyttinen assosiaatio liittyy Wilfred Bioniin ja terapeuttikoulun lopputyössä käsittelemääni aihepiiriin. Yhteiskunnallisen ulottuvuuden ohella voidaan tarkastella yksittäisten ilmaisujen luonnetta: mistä ne ovat peräisin, mihin kieliympäristöihin ne ovat kotiutuneet ja millä tavalla. Ääriesimerkkinä epätavallisesta käsitteen kotiutumisprosessista tulee mieleen ”läpimenoaika”, jota pohdittiin aikanaan ihan tosissaan erään sote-organisaation laadunkehittämisstrategaprosessi-puolipäivässä tai vastaavassa.
Henkilökohtaisen psykologian ja kehitysvaiheen kannalta on mielenkiintoista pohtia, miksen silloin juossut huutaen ulos huoneesta vaan jatkoin keskustelua, jonka täytyi olla melkoista ajantuhlausta kaikille läsnäolijoille. Bionin kannalta, aiempaan pohdintaani viitaten voi kysyä, kuinka hyvin tällaista voisi kuvata ja ymmärtää Bionin bisarrin objektin käsitteen avulla- yhdistyneenä hänen psykologian ja psykiatrian valtavirrasta poikkeavaan psykoosikäsitykseensä.